Mitä tapahtuu jos pysähdyt, suljet silmäsi ja suuntaat antennisi kohti omaa sisintäsi?
Mitä jos ajelehtisimme hetkeksi kuuluvuusalueen ulottumattomiin ja irtautuisimme meitä jatkuvasti ympäröivästä ärsyke- ja informaatiotulvasta? Eturivin koreografeihin kuuluva Raatikainen jatkaa oivaltavasti Heräämössä nykyihmisen ja yhteiskunnan tarkkaa havainnointia.
koreografia: Arja Raatikainen
koreografin assistentti: Reija Vaahtera
tanssi: Jonna Eiskonen, Tuula Hyyryläinen, Maija Kiviluoto, Heikki Mäntymaa, Mikko Paloniemi
valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
äänisuunnittelu: Johanna Storm
projisoinnit: Thomas Freundlich
valokuvat: Jouni Raatikainen
tuotanto: Arja Raatikainen & Co
Ensi-ilta 24.7.2012 klo 19.30 Täydenkuun tanssit, Pyhäjärvi
———————————————————————————————————————–
LEHDISTÖARVIOITA
Aika, sen kokeminen, kuluminen, antaminen itselle ja muille on Arja Raatikaisen uusimman teoksen Heräämö keskeisimpiä teemoja. Aika näkyy ja tuntuu, itsessä ja muissa. Nykyaika on kiihkeää, nopeasti vaihtuvien pikselien täyttämää, kovaa ja terävää aikaa, jonka vyöryvään kulkuun ihminen lähes katoaa. Ajattelulle, läheisyydelle, tunteille ja muistoille ei ole aikaa. [..] Tanssijat ovat kuin syvästä unesta hitaasti herääviä tai pitkästä sairaudesta toipuvia. Heidän liikkeelle lähtönsä ja liikkumisensa on verkkaista ja leikinomaista. Kaikelle annetaan aikaa. Myös muistoille, menneille maisemille ja keskinäisille hellille kontakteille. [..] Esityksessä aika on läsnä myös tanssijoissa ihan konkreettisesti, sillä he edustavat iällisesti melko pitkää suomalaisen nykytanssin ja performanssin aikajanaa. Tanssija Tuula Hyyryläinen ja performanssi- ja valokuvataiteilija Heikki Mäntymaa toimivat aktiivisimmillaan 1970- ja 80-luvuilla, kun taas Jonna Eiskonen, Maija Kiviluoto ja Mikko Paloniemi edustavat nykyhetken aktiivisinta tanssijapolvea. Esityksessä aika on heille yhteistä ja he täyttävät sen lempeällä ja intensiivisellä läsnäololla. [..] Heräämö on selvästi puheenvuoro olemisen hidastamisen puolesta, koska vain hidastamalla ehtii kuunnella omaa itseään. Se ei kuitenkaan tee sitä julistamalla, vaan yksinkertaisesti näyttämällä, että näinkin voi olla, kokeile.
Annikki Alku, Demokraatti 12.9.2012
Arja Raatikaisen uusi teos Heräämö puhuu melkein liian tavanomaisista havainnoista: kuinka ihminen ahdistuu ja väsyy jatkuvassa sähköisten kuvien, valojen ja äänten kakofoniassa. Mutta vielä enemmän teos puhuu siitä, mitä tapahtuu, kun äänet hiljenevät ja rauhoitumme. [..] Teoksen luontevasti ja rennosti liikkuvat ja arjestaan kertovat tanssijat levittävät katsomoon asti hyväksyvän ja välillä humoristisen ilmapiirin. Erityisen valoisa ja vapauttava on kohta, jossa muut nostavat hennon ja särkyvän oloisen Tuula Hyyryläisen korkealle ilmaan. Muutenkin Helsingin Kaupunginteatterin entinen tanssija nappaa huomion tuon tuosta välittömällä ja kuin jotain salaisuutta kantavalla olemuksellaan.[..]
Minna Tawast, Teatteri&Tanssi, 5-2012
